Keskisuomalaiseen tapaan maasto on mäkistä. Helpotusta saa laajasta tieverkostosta, joka kuitenkin aina kriittisellä hetkellä loppuu kesken. Tämä aiheuttaa suunnitteluhaastetta erityisesti pyöräilijöille. Oikaistako umpimetsän kautta vaiko kiertää.
Polkuja ja polkumaisia kulku-uria on paljon. Välillä polkuja riittää melkein labyrintiksi. Aivan kaikkia polkuja ei kartalle ole kyetty piirtämään mutta tärkeimmät löytyvät. Fillarikartan etelä- ja pohjoislaidoilla on suurin riski löytää paikkoja joissa karttaan piirrettyä polkua ei enää olekkaan olemassa tai on paljon ylimääräisiä polkuja. Myös metsätalous on voinut iskeä tikkuja ristiin poluille.
Aika moni rasti on lähellä tietä tai polkua. Tyypillinen rasti on mäen päällä. Märkiä ojarasteja on vain muutama. Osa rasteista on teiden ja polkujen risteyksiä tai muita erittäin helppoja kohteita. Kinttu- ja fillariradoilla on yli 50 yhteistä rastia. Fillaristit pakotetaan välillä jalkautumaan muutaman sadan metrin matkoja rastinoton yhteydessä. Jos rastin viereen on piirretty polku niin kyseinen ura on yleensä ajokelpoinen.
Suunnitteluhaaste on helpompi kuin yleensä. Maaston etenemisnopeus vaihtelee suuresti ja jo suunnitellessa on järkevää miettiä miten oikaista tai mistä kerätä mahdollisia lisäpisteitä. Paikotellen maasto on erittäin nopeaa kulkea pyörällä tai jalkaisin. Toisaalta lukuisat ylämäet vaativat veroa.
Maasto on kuivaa. Viime viikonloppuna löytyi vielä pari lumilaikkua, mutta kisapäivänä tuskin löytyy. Pohjoisrinteet ja suojaiset notkot ovat olleet pisimpään lumen peitossa ja myös pysyvät pisimpään kosteina. Maastopohja vaihtelee hiekkakankaista ja mäntymetsistä kivikkoisiin kuusikkometsävuoriin. Valtaosa maastopohjasta on pyöräilijän kannalta helpohkoa polkea. Satunnaiset kosteikot, suot, ojat ja kivikot hidastavat polkemista.
Reitti kaikkien rastien kautta on optimireittiä (linnuntietä) pitkin kinttusarjassa n. 57 km. Ei kannata edes kuvitella ehtivänsä kaikille rasteille. Fillarisarjassa optimireitti on n. 73 km. Fillarilla joutuu kuitenkin tekemään paljon enemmän kiertoja kuin jalkaisin. Kaikkien fillarirastien kiertäminen on aivan mahdollista, jos kampi on syönnillään ja polkeminen sujuu myös pienillä poluilla.
Kinttusarjassa rasteja on 63 kpl. Kinttusarjan kartta on 1:25 000 mittakaavalla.
Fillarisarjassa rasteja on 74 kpl. Fillarisarjan kartta on 1:30 000 mittakaavalla.
Pelloilla ja pihoilla liikkuminen on kiellettyä. Karttaan on erikseen merkitty kielletyn alueen merkillä joitakin houkuttelevasti reiteille osuvia pihoja. Älkää menkö kenenkään yksityiselle piha-alueelle! Aina voi kiertää metsän kautta.
Kartalle osuu useita kivilouhoksia ja hiekanottoalueita. Näille ei periaatteessa saa mennä. Joskus hiekanottoalueen läpi kulkee houkutteleva tie, jota voi käyttää. Viikonloppuisin louhoksilla ei ole toimintaa. Kivilouhosten läpi ei pidä kulkea. Ne ovat jyrkkäreunaisia ja vaarallisia alueita. Louhokset ja sorakuopat ovat usein laajempia mitä karttaan on piirretty.
Rasteja ei ole pisteytetty vaikeuden mukaan. Lähes kaikki rastit, joiden koodi alkaa numeroilla 8 tai 9, ovat jollakin tavalla hienoja kohteita esim. maisemapaikkoja. Muut rastipisteet on pisteytetty satunnaisesti.
Suurin osa rasteista on merkitty punavalkoisella tai punakeltaisella kuitunauhalla. Pisteitä, joissa on valmiiksi jokin suuri kohde, ei ole nauhotettu. Myöskään risteyksissä olevia rasteja ei ole nauhoitettu. Varsinkin pyöräilijöiden on hyvä muistaa pysyä koko ajan kartalla, koska ei voi olettaa, että "ajan täysiä tätä polkua, kunnes rastilippu näkyy". Merkintänauhat eivät välttämättä näy kovin kauas. GPS-leimausta voi käyttää "hätäapuna". Ylimääräisistä leimauksista ei tule sakkopisteitä vaan järjestelmä kertoo virheellisen leimauksen yhteydessä kuinka kaukana olet lähimmästä rastista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti